HEINÄkuu 2017
LAUANTAI 8.7.2017
Retki Heisingin Isosaaressa klo 10 - 14. Heikkoa lounaistuulta, vaihtelevaa pilvisyyttä, lämpötila 15 astetta, erittäin hyvä näkyvyys.
Retki Heisingin Isosaaressa klo 10 - 14. Heikkoa lounaistuulta, vaihtelevaa pilvisyyttä, lämpötila 15 astetta, erittäin hyvä näkyvyys.
Kesäkuussa yleisölle avattu Isosaaren linnakesaari tarjoaa pääkaupungin upeimmat merinäköalat. Se on alueen uloin metsäinen saari, josta suoraan etelään lähin maa-alue sijaitsee Virossa. Saaren sisäosissa on helppo liikkua sorateitä pitkin. Etelärannan länsiosat ovat silokallioita, jotka muistuttavat aika paljon Villingin Myrskykalliota. Idempänä ja länsirannalla rantavyöhyke on kivikkoisempi. Pohjoisosasta löytyy myös hiekkarantaa. Saaren sisäosat ovat sekametsää, jossa näkyy vielä armeijan aikainen toiminta. Sataman lähellä on autioiksi jääneitä kasarmirakennuksia ja henkilökunnan asuntoja sekä erikoisuutena pieni golfkenttä.
Heinäkuun alun lintumaailma on varsin hiljainen, mutta Isosaaren alueella pääsee silti näkemään ulkomeren lintuja paljon helpommin ja lähempää kuin mantereelta. Erityisesti ruokkien esiintyminen oli ilahduttavaa, koska ne ovat tiukasti uloimpien luotojen asukkaita. Isosaaren länsirannan lähellä sijaitsevalla Kiislaluodolla oli nimensä mukaisesti toistakymmentä riskilää. Pilkkasiipiä kierteli useita parvia ja kokonaismäärä nousi mukavasti yli sadan. Kahlaajien vähitellen käynnistyvästä syysmuutosta oli merkkinä yksinäinen suosirri.
Koskeloita lepäili luodoilla useita kymmeniä, joista enemmistö isokoskeloita, mutta myös muutama tukkakoskelo oli paikalla. Metsälintuvalikoima vaikutti tavalliselta eteläsuomalaiselta lajistolta, mutta tiaisia ei näkynyt tai kuulunut yhtään. Ne eivät uskaltaudu näin kauaksi merelle tai sitten eivät vain osuneet kohdalle. Eri lajien kutsuääniä kuului ja yksi vastikään pesästä lähtenyt mustarastaan poikanen pysytteli varovasti paikoillaan. Emo tarkkaili tilannetta lähettyvillä ja sai kohta jatkaa rauhassa jälkikasvun paimentamista.
Koskeloita lepäili luodoilla useita kymmeniä, joista enemmistö isokoskeloita, mutta myös muutama tukkakoskelo oli paikalla. Metsälintuvalikoima vaikutti tavalliselta eteläsuomalaiselta lajistolta, mutta tiaisia ei näkynyt tai kuulunut yhtään. Ne eivät uskaltaudu näin kauaksi merelle tai sitten eivät vain osuneet kohdalle. Eri lajien kutsuääniä kuului ja yksi vastikään pesästä lähtenyt mustarastaan poikanen pysytteli varovasti paikoillaan. Emo tarkkaili tilannetta lähettyvillä ja sai kohta jatkaa rauhassa jälkikasvun paimentamista.
LAUANTAI 22.7.2017
Tringan kesäralli Vuosaaressa klo 2 - 14. Heikkoa pohjoistuulta, myöhemmin päivällä etelätuulta, melkein selkeää, lämpötila 13-19 astetta, hyvä näkyvyys.
Tringan kesäralli Vuosaaressa klo 2 - 14. Heikkoa pohjoistuulta, myöhemmin päivällä etelätuulta, melkein selkeää, lämpötila 13-19 astetta, hyvä näkyvyys.
Lintuyhdistyksen kesätapahtuma keräsi 10 joukkuetta, joista 4 liikkui ympäristöystävällisesti pyöräillen ja kävellen. Kisa-alue oli sopivasti rajattu Vuosaareen, josta osallistui useita paikallisia harrastajia. Aikaisimmat aamuhetket olivat aika pimeitä ja hiljaisia, koska enää muutama lintulaji lauloi. Aamutaivaalla näkyi himmeitä valaisevia yöpilviä ja Venus. Ensimmäinen erikoisempi laji oli lehtopöllö, joka huhuili Skatassa muutaman kerran kolmen aikoihin.
Lajimäärä alkoi kasvaa nopeammin neljän aikoihin, kun auringonnousuun oli puoli tuntia ja äänihavaintojen lisäksi tuli mahdolliseksi määrittää myös nähtyjä lintuja. Skatanniemeltä pystyi havaitsemaan merellistä peruslajistoa väreilemättömän aamuilman ansiosta. Yhdessä paikassa ei kannattanut viipyä kovin kauan, koska maalintuja löysi parhaiten aamulla niiden etsiessä innokkaimmin ruokaa.
Skatan tilalla näyttäytyi hiukan yllättäen harmaapäätikka, joka kesäaikana on yleensä hyvin huomaamaton eikä ehkä pesi joka vuosi Vuosaaressa. Lajin havaitsi vain kaksi joukkuetta eri paikoissa. Varmempiin lajeihin kuului pikkulepinkäinen, jonka pesintä onnistui esimerkiksi Porvarinlahdella. Paikalla oli pariskunta kolmen ison poikasen kanssa ja lisäksi yksinäinen koiras. Hauska havainto oli sattumalta löytynyt peukaloisen pesä kaatuneen puun juurakossa. Emo varoitteli voimakkaasti ja pesästä kurkisteli viisi jo aika isoa poikasta.
Kilpailun jälkeen tulokset kerättiin vuosaarelaisen hotellin kokoustiloissa. Ensin käytiin läpi peruslajilista, johon kuului 55 lajia. Nämä oli kisan järjestäjä etukäteen ajatellut varmimmiksi kohteiksi. Kukin joukkue kertoi, mitkä lajit jäivät tästä luettelosta puuttumaan. Yllättäen todettiin, että naakkaa ei havainnut kukaan. Peruslajien jälkeen kukin joukkue sanoi vuorollaan yhden ennen mainitsemattoman lajin, josta muut joukkueet kertoivat, olivatko havainneet sen vai eivät. Tällä tavalla jännitystä riitti loppuun asti. Yhteensä lajeja määritettiin 128, joista voittajajoukkueella oli 112.
Postimäki on mäkitupa-alue, joka nimensä mukaisesti sijaitsee mäen päällä. Alueella on yli 10 rakennusta, jotka pääosin sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan ja muutama on siirretty sinne lähistöltä. Suurin osa rakennuksista on yli 100-vuotiaita vanhimman ollessa peräisin 1700-luvulta. Muutamassa talossa on asuttu vielä 1900-luvun jälkipuoliskolla, mutta niissäkin ainoana nykyajan mukavuutena on sähkö. Vesi on täytynyt hakea kauempaa, koska mäen laelle olisi tuskin pystytty kaivamaan riittävän syvää kaivoa. Asukkaat olivat enimmäkseen käsityöläisiä kuten ompelijoita, oljenpunojia tai seppiä.
Asumukset ovat hyvin vaatimattomia ja aika on niissä pysähtynyt vuosikymmenten taakse.
Kaksi lammasta edusti pienimuotoista karjataloutta, johon mäellä oli aikoinaan mahdollisuus.