Helmikuu
sunnuntai 15.2.2015
-5, heikkoa idänpuoleista tuulta, aurinkoista, hieman lunta (hankikanto), hieman jäätä rannoilla
3,5 tunnin retki alkaen kello 11.30
Djupsundista näkyi Norrkullalandetin edustalla jään reunalla istuva möykky joka paljastui merikotkaksi. Lähdimme kalkkitehtaan rantaan katsomaan tarkemmin, mutta möykky oli kadonnut. Hankikantoa hyödyntäen lähdimme kävelemään metsän läpi kalkkitehtaan pohjoispuolelta rantaan. Koska emme tienneet mikä on paras reitti menimme jyrkännettä alas seuraten hirvien ja peurojen jättämiä jälkiä ja paikoittain tiheän pusikon läpi. Korkealta kalliolta aitauksen kohdalla näimme kiikarilla lentävän kotkan.
Saavuimme rantaan, jossa istuimme rantaan ajautuneen puun päällä ja nautimme auringosta ja jäiden ääntelystä. Jatkoimme kärrytietä eteenpäin josta pääsi hienolle näköalakalliolle Kokallörenin itäpuolella. Kalliolla oli käytöstä poistettu iso valkoinen merimerkki ja linjataulu. Tämä paikka tarjoaa täydellisen näkymän etelään Kalkkirannanselälle, joten täältä voi hyvin seurata kevätmuuttoa.
Näimme yhteensä viisi merikotkaa, joista yksi istui koko ajan korkeassa kuusessa Bergarholmenilla. Toinen kotka tuli lentäen idästä ja laskeutui Tranön kaakkoiskärkeen jossa se istuutui männyn latvaan. Tässä se istui melko kauan mutta lensi tiehensä ilman että huomasimme sitä, koska tarkkailimme kahta muuta merikotkaa Löparön yläpuolella. Ilmeisesti se liittyi näiden kahden seuraan, koska vähän ajan kuluttua kolme kotkaa kaarteli ilmassa. Viides kotka ilmestyi Bergarholmenin takaa jonne se jäi pyörimään. Jäällä oli muutamia pilkkijöitä joten kotkat ehkä odottivat heidän jättämiä herkkupaloja. Yksi kotka lähti lentämään Löparöstä länteen ihan auringon edestä jolloin se pelästytti jään reunassa olleita meri- ja harmaalokkeja.
Kotimatkalla käytimme polkua joka loppuu sähkölinjan mutkaan lähellä Kalkkirannantietä. Hankikanto kesti koko retken ajan.
3,5 tunnin retki alkaen kello 11.30
Djupsundista näkyi Norrkullalandetin edustalla jään reunalla istuva möykky joka paljastui merikotkaksi. Lähdimme kalkkitehtaan rantaan katsomaan tarkemmin, mutta möykky oli kadonnut. Hankikantoa hyödyntäen lähdimme kävelemään metsän läpi kalkkitehtaan pohjoispuolelta rantaan. Koska emme tienneet mikä on paras reitti menimme jyrkännettä alas seuraten hirvien ja peurojen jättämiä jälkiä ja paikoittain tiheän pusikon läpi. Korkealta kalliolta aitauksen kohdalla näimme kiikarilla lentävän kotkan.
Saavuimme rantaan, jossa istuimme rantaan ajautuneen puun päällä ja nautimme auringosta ja jäiden ääntelystä. Jatkoimme kärrytietä eteenpäin josta pääsi hienolle näköalakalliolle Kokallörenin itäpuolella. Kalliolla oli käytöstä poistettu iso valkoinen merimerkki ja linjataulu. Tämä paikka tarjoaa täydellisen näkymän etelään Kalkkirannanselälle, joten täältä voi hyvin seurata kevätmuuttoa.
Näimme yhteensä viisi merikotkaa, joista yksi istui koko ajan korkeassa kuusessa Bergarholmenilla. Toinen kotka tuli lentäen idästä ja laskeutui Tranön kaakkoiskärkeen jossa se istuutui männyn latvaan. Tässä se istui melko kauan mutta lensi tiehensä ilman että huomasimme sitä, koska tarkkailimme kahta muuta merikotkaa Löparön yläpuolella. Ilmeisesti se liittyi näiden kahden seuraan, koska vähän ajan kuluttua kolme kotkaa kaarteli ilmassa. Viides kotka ilmestyi Bergarholmenin takaa jonne se jäi pyörimään. Jäällä oli muutamia pilkkijöitä joten kotkat ehkä odottivat heidän jättämiä herkkupaloja. Yksi kotka lähti lentämään Löparöstä länteen ihan auringon edestä jolloin se pelästytti jään reunassa olleita meri- ja harmaalokkeja.
Kotimatkalla käytimme polkua joka loppuu sähkölinjan mutkaan lähellä Kalkkirannantietä. Hankikanto kesti koko retken ajan.
maanantai 23.2.2015
+2, kohtalaista länsituulta, pilvistä, hieman lunta ja jäätä, keväinen sää
3 tunnin retki alkaen kello 11.30
Kävelimme polkua pitkin metsän läpi uuteen suosikkikohteeseemme, jolle olemme antaneet nimen Kotkannokka (ruotsiksi Örnudden). Kevätmuutto alkaa jo näkyä: Kalkkitehtaan edustalla jäällä oli kolme kyhmyjoutsenta jotka sitten nousivat lentoon länteen. Kauempana Stora Fjärdholmenin vieressä näkyi seitsemän joutsenta (lajia ei pystynyt määrittämään). Jään reunalla oli ainakin parikymmentä merilokkia ja ehkä saman verran harmaalokkeja. Päivän ensimmäinen kotka istui tällä kertaa Sandholmenissa korkean kuusen latvassa. Sieltä se pääsi livahtamaan huomaamattamme.
Päätimme poiketa Kalkkirannan laiturilla. Karimerkin lähellä kökötti jäällä möykky, joka osoittautui kahdeksi merikotkaksi. Ne nousivat lentoon itään ja katosivat Löparön taakse. Päätimme viileän tuulen takia lähteä kotiinpäin poiketen varmuuden vuoksi Djupsundetissä, ja se kannattikin .
Djupsundetin laiturilta näkyi avoimessa salmessa 15 isokoskeloa ja kolme telkkää. Aika pian näkyi taas tutut kotkat. Ne lentelivät Siveruddenin ja Kassiholmenin suunnalla kadoten metsän taakse pohjoisen suuntaan. Luulimme ettemme enää näkisi niitä tällä retkellä, mutta toisin kävi. Yhtäkkiä molemmat ovat suoraan yläpuolellamme matalalla edeten hitaasti vastatuuleen länteenpäin salmen rantaa pitkin. Paljon paremmin ei olisi voinut nähdä, ja lokkimainen äänikin kuului! Ne eivät välittäneet meistä mitään, mikä on erikoista. Yleensä petolinnut välttävät tulemasta aivan näin lähelle ihmisiä. Kyseessä oli luultavasti pariskunta, koska molemmat olivat valkopyrstöisiä, eli ainakin muutaman vuoden vanhoja. Ne selvästi pysyttelivät tiiviisti yhdessä. Kuulimme, että kalastajat jättävät pikkukalaa jäälle ja kotkat ovat oppineet odottamaan helppoa saalista.
3 tunnin retki alkaen kello 11.30
Kävelimme polkua pitkin metsän läpi uuteen suosikkikohteeseemme, jolle olemme antaneet nimen Kotkannokka (ruotsiksi Örnudden). Kevätmuutto alkaa jo näkyä: Kalkkitehtaan edustalla jäällä oli kolme kyhmyjoutsenta jotka sitten nousivat lentoon länteen. Kauempana Stora Fjärdholmenin vieressä näkyi seitsemän joutsenta (lajia ei pystynyt määrittämään). Jään reunalla oli ainakin parikymmentä merilokkia ja ehkä saman verran harmaalokkeja. Päivän ensimmäinen kotka istui tällä kertaa Sandholmenissa korkean kuusen latvassa. Sieltä se pääsi livahtamaan huomaamattamme.
Päätimme poiketa Kalkkirannan laiturilla. Karimerkin lähellä kökötti jäällä möykky, joka osoittautui kahdeksi merikotkaksi. Ne nousivat lentoon itään ja katosivat Löparön taakse. Päätimme viileän tuulen takia lähteä kotiinpäin poiketen varmuuden vuoksi Djupsundetissä, ja se kannattikin .
Djupsundetin laiturilta näkyi avoimessa salmessa 15 isokoskeloa ja kolme telkkää. Aika pian näkyi taas tutut kotkat. Ne lentelivät Siveruddenin ja Kassiholmenin suunnalla kadoten metsän taakse pohjoisen suuntaan. Luulimme ettemme enää näkisi niitä tällä retkellä, mutta toisin kävi. Yhtäkkiä molemmat ovat suoraan yläpuolellamme matalalla edeten hitaasti vastatuuleen länteenpäin salmen rantaa pitkin. Paljon paremmin ei olisi voinut nähdä, ja lokkimainen äänikin kuului! Ne eivät välittäneet meistä mitään, mikä on erikoista. Yleensä petolinnut välttävät tulemasta aivan näin lähelle ihmisiä. Kyseessä oli luultavasti pariskunta, koska molemmat olivat valkopyrstöisiä, eli ainakin muutaman vuoden vanhoja. Ne selvästi pysyttelivät tiiviisti yhdessä. Kuulimme, että kalastajat jättävät pikkukalaa jäälle ja kotkat ovat oppineet odottamaan helppoa saalista.
Kamera ei tietenkään ollut valmiina, mutta tältä se olisi näyttänyt!