elokuu
lauantai 8.8.2015
n. +20, heikkoa lännenpuoleista tuulta, puolipilvistä, hyvä näkyvyys
3 tunnin retki Löparöhön, mukana myös opaskoira
Auto jätettiin Löparön kanavan sillan kupeeseen, josta jatkettiin kävellen kärrypolkuja pitkin yli pellon ja läpi metsän Dyviksbergenille. Siellä haettiin jonkin aikaa oikeaa reittiä Dyvikskyrkan-luolalle. Paikalliset sienestäjät neuvoivat lähimmän polun. Pienen kiipeilyn jälkeen päästiin luolan edustalle.
3 tunnin retki Löparöhön, mukana myös opaskoira
Auto jätettiin Löparön kanavan sillan kupeeseen, josta jatkettiin kävellen kärrypolkuja pitkin yli pellon ja läpi metsän Dyviksbergenille. Siellä haettiin jonkin aikaa oikeaa reittiä Dyvikskyrkan-luolalle. Paikalliset sienestäjät neuvoivat lähimmän polun. Pienen kiipeilyn jälkeen päästiin luolan edustalle.
Tutustuttuamme luolaan kiivettiin kallion laelle, josta näkyi Kalkkitehtaan selkä ja esimerkiksi Norrkullalandetin torni. Aloittelija huomasi yllättäen merikotkan, joka lensi itään ulkomeren suunnalla. Evästauon jälkeen lähdettiin kulkemaan selvää polkua kallioiden yli kohti tietä. Matkan varrella kahdessa kohdassa havaittiin hömötiainen, joka on käynyt kovin vähiin.
Paluumatkalla autolle kuljettiin vähän pitempää mutta helppokulkuisempaa reittiä tietä pitkin. Löparön kanavan sillan alta pääsee pienellä veneellä jos merivesi on riittävän korkealla. Moottorivene tulikin juuri sopivasti ja seurattiin sen kulkua. Kotimatkalla Kitöön läpi autosta huomattiin ensin tuulihaukka tien yllä ja yllättäen siihen ilmestyi myös merikotka. Sattoi olla sama yksilö joka havaittiin noin tuntia aikaisemmin Dyviksbergeniltä. |
sunnuntai 9.8.2015
+23, heikkoa tuulta, melkein selkeää, hyvä näkyvyys
3 tunnin retki Norrkullalandetiin, mukana myös opaskoira
Opaskoiran käytyä uimassa suunnattiin näkötornille. Erityisesti tarkkailtiin seutua, jolla toukokuun lopun retkellä havaittiin todennäköinen kalasääsken pesä. Jonkin ajan päästä havaittiin sillä suunnalla kolme lentävää kalasääskeä, joka saattoi hyvinkin muodostaa perheen. Yksi linnuista laskeutui korkean puun latvaan, muttei kuitenkaan oletetulle pesälle. Lisäksi havaittiin yksi kalasääski kaukana pohjoisessa. Muista petolinnuista havaittiin lounaaseen lentävä tuulihaukka. Kalkkitehtaan selän luodoilla oleskeli ainakin 20 räyskää ja kolmisenkymmentä merimetsoa.
Paluumatkalla vene poikkesi Komsalön kautta ja ajoi Bergarholmenin ja Möholmenin välistä kohti Kalkkirantaa. Veneen kannella nautittiin täysin siemauksin tämän kolean ja sateisen kesän yhdestä siihenastisista harvoista lämpimistä päivistä.
3 tunnin retki Norrkullalandetiin, mukana myös opaskoira
Opaskoiran käytyä uimassa suunnattiin näkötornille. Erityisesti tarkkailtiin seutua, jolla toukokuun lopun retkellä havaittiin todennäköinen kalasääsken pesä. Jonkin ajan päästä havaittiin sillä suunnalla kolme lentävää kalasääskeä, joka saattoi hyvinkin muodostaa perheen. Yksi linnuista laskeutui korkean puun latvaan, muttei kuitenkaan oletetulle pesälle. Lisäksi havaittiin yksi kalasääski kaukana pohjoisessa. Muista petolinnuista havaittiin lounaaseen lentävä tuulihaukka. Kalkkitehtaan selän luodoilla oleskeli ainakin 20 räyskää ja kolmisenkymmentä merimetsoa.
Paluumatkalla vene poikkesi Komsalön kautta ja ajoi Bergarholmenin ja Möholmenin välistä kohti Kalkkirantaa. Veneen kannella nautittiin täysin siemauksin tämän kolean ja sateisen kesän yhdestä siihenastisista harvoista lämpimistä päivistä.
torstai 13.8.2015
+22, kohtalaista luoteistuulta, hyvä näkyvyys
4 tunnin retki Pirttisaareen
Yhteysveneen tullessa Kylälahteen pienen luodon läheisyydessä näkyi kaksi nukkuvaa joutsenta. Tämänpäiväisen retken kohde oli Lerviksudden, jossa on sota-aikaisia "muistomerkkejä" kuten tykkiasemia, bunkkereita ja tulenjohtotorni. Alueella on myös grillikatos ja käymälöitä. Kallioilta on erittäin hieno näkymä etelään, ja esimerkiksi Söderskärin majakka on hyvin havaittavissa.
Lervikenissä isokoskelonaaras uiskenteli ja etsi ruokaa. Kello 12.30 Söderskärin suunnasta ilmestyi kaksi isoa lintua, jotka osoittautuivat merikotkiksi. Ainakin toisella niistä näytti olevan valkoinen pyrstö. Kotkat pyörivät jonkin aikaa ylösnousevissa virtauksissa jonka jälkeen ne lensivät luoteeseen entisen merivartioston suuntaan.
4 tunnin retki Pirttisaareen
Yhteysveneen tullessa Kylälahteen pienen luodon läheisyydessä näkyi kaksi nukkuvaa joutsenta. Tämänpäiväisen retken kohde oli Lerviksudden, jossa on sota-aikaisia "muistomerkkejä" kuten tykkiasemia, bunkkereita ja tulenjohtotorni. Alueella on myös grillikatos ja käymälöitä. Kallioilta on erittäin hieno näkymä etelään, ja esimerkiksi Söderskärin majakka on hyvin havaittavissa.
Lervikenissä isokoskelonaaras uiskenteli ja etsi ruokaa. Kello 12.30 Söderskärin suunnasta ilmestyi kaksi isoa lintua, jotka osoittautuivat merikotkiksi. Ainakin toisella niistä näytti olevan valkoinen pyrstö. Kotkat pyörivät jonkin aikaa ylösnousevissa virtauksissa jonka jälkeen ne lensivät luoteeseen entisen merivartioston suuntaan.
perjantai 21.8.2015
+23, heikkoa länsituulta, hyvä näkyvyys
6 tunnin retki Pirttisaareen
Retki alkoi tutustumisella Korsbergetiin, joka löytyy Lerviksuddenin tulenjohtotornin läheisyydestä. Kallio on saanut nimensä puisen ristin mukaan, josta infotaulu kertoo seuraavaa:
"PUURISTI ISAK LILLEBERGIN MUISTOLLE
Tämä puuristi on pystytetty kalastajapoika Isak Lillebergin muistoksi. Hän oli ensimmäisen Pirttisaaressa Liljebergin sukua asuvan John Didrik Lillebergin poika. Isak asui Hafsvikin tilalla isänsä vuonna 1800 rakentamassa talossa ja oli nuorin seitsenlapsisessa perheessä.
20.11.1838, 18-vuotiaana, hän purjehti ulkosaareen hakemaan lampaat kotiin talveksi. Kotimatkalla nousi myrsky ja Isak hukkui. Kerrotaan hänen äitinsä Annan nähneen unta että Isak oli tullut hänen luokseen kertomaan ettei hän olisi hukkunut jollei hylkeentossujen remmit olisivat kiertyneet hänen jalkojensa ympäri. Näin oli myös tapahtunut kun hänen ruumiinsa muutama päivä myöhemmin löydettiin tältä rannalta. Nykyisen nimensä, Korsberget, tämä kallio on myös saanut puuristin mukaan.
Moni Pirttisaarelainen ei ollut kirjoitustaitoinen 1800-luvulla ja puumerkki toimi silloin allekirjoituksena. Vaikka osattiin kirjoittaa nimensä usein allekirjoituksen alla käytettiin puumerkkiä, tuntui varmemmalta sillä tavalla. Neljän nuolen puumerkki on vanhin Pirttisaaressa tunnettu puumerkki ja se oli Isak Lillebergin. Vieläkin puumerkki näkyy heikosti puuristiin kaiverrettuna."
6 tunnin retki Pirttisaareen
Retki alkoi tutustumisella Korsbergetiin, joka löytyy Lerviksuddenin tulenjohtotornin läheisyydestä. Kallio on saanut nimensä puisen ristin mukaan, josta infotaulu kertoo seuraavaa:
"PUURISTI ISAK LILLEBERGIN MUISTOLLE
Tämä puuristi on pystytetty kalastajapoika Isak Lillebergin muistoksi. Hän oli ensimmäisen Pirttisaaressa Liljebergin sukua asuvan John Didrik Lillebergin poika. Isak asui Hafsvikin tilalla isänsä vuonna 1800 rakentamassa talossa ja oli nuorin seitsenlapsisessa perheessä.
20.11.1838, 18-vuotiaana, hän purjehti ulkosaareen hakemaan lampaat kotiin talveksi. Kotimatkalla nousi myrsky ja Isak hukkui. Kerrotaan hänen äitinsä Annan nähneen unta että Isak oli tullut hänen luokseen kertomaan ettei hän olisi hukkunut jollei hylkeentossujen remmit olisivat kiertyneet hänen jalkojensa ympäri. Näin oli myös tapahtunut kun hänen ruumiinsa muutama päivä myöhemmin löydettiin tältä rannalta. Nykyisen nimensä, Korsberget, tämä kallio on myös saanut puuristin mukaan.
Moni Pirttisaarelainen ei ollut kirjoitustaitoinen 1800-luvulla ja puumerkki toimi silloin allekirjoituksena. Vaikka osattiin kirjoittaa nimensä usein allekirjoituksen alla käytettiin puumerkkiä, tuntui varmemmalta sillä tavalla. Neljän nuolen puumerkki on vanhin Pirttisaaressa tunnettu puumerkki ja se oli Isak Lillebergin. Vieläkin puumerkki näkyy heikosti puuristiin kaiverrettuna."
Korsbergetin jälkeen oli vuorossa Lerviksuddenin upeat kalliot. Myös käärmeet pitävät näistä kallioista ja pikkukiviä täynnä olevista poukamista, ja rantakäärme tulikin tekemään lähempää tuttavuutta. Neljä melojaa rantautui ja alkoivat pystyttää leiriä kalliolle. Pirttisaaressa on hienoa vanhaa metsää, jossa myös hämähäkit viihtyvät.
|
|
lauantai 29.8.2015
+20, heikkoa länsituulta, puolipilvistä, hyvä näkyvyys
6 tunnin retki Porvooseen
Ensimmäinen pysähdys oli tutustuminen Koddervikenin lintutorniin. Aivan tornin edustalla lahden perukassa oli mukavasti sorsia, sotkia, hanhia ja kolme laulujoutsenta. Punasotkia oli erityisen runsaasti, nelisenkymmentä yksilöä. Sorsista harvinaisin oli jouhisorsa. Nuolihaukka saalisteli korentoja lahden rannoilla ja varpushaukka kierteli lahden päällä. Nousevat ilmavirtaukset houkuttelivat paikalle kolmen merikotkan parven, joka ensin lensi itäänpäin ja ainakin kaksi palasi takaisin länteen.
Tämän jälkeen matka jatkui kulttuurillisesti lähellä sijaitsevaan Albert Edelfeltin ateljeemuseoon. Muita kävijöitä ei sillä hetkellä ollut, joten saimme oppaalta yksityisesittelyn. Kävimme myös rannassa, jonka maisemissa Edelfelt on saanut vaikutteita moniin töihinsä.
Oppaalta saadun vihjeen perusteella suunnistimme läheiselle Haikonlammelle, jota kutsutaan myös nimellä Trasko di Alberto (Träsk = suolampi). Täällä Edelfelt on maalannut useita teoksiaan, kuten Nuorukainen ja vedenneito ja Heinäkuu.
Käytyämme hautausmaalla oli nälkä jo kova, ja menimme kesäravintola Johansiin, joka sijaitsee Porvoonjoen ranta-aittojen alueella. Ravintola on saanut nimensä kansallisrunoilijasta, joka vähän aikaa asui viereisessä talossa. Ravintolan erityinen nähtävyys on runoilijalle rakennettu ulkohuussi. Syömisen jälkeen teimme vielä pienen kävelyretken vanhan Porvoon kujille, mm. Pirunportaille.
6 tunnin retki Porvooseen
Ensimmäinen pysähdys oli tutustuminen Koddervikenin lintutorniin. Aivan tornin edustalla lahden perukassa oli mukavasti sorsia, sotkia, hanhia ja kolme laulujoutsenta. Punasotkia oli erityisen runsaasti, nelisenkymmentä yksilöä. Sorsista harvinaisin oli jouhisorsa. Nuolihaukka saalisteli korentoja lahden rannoilla ja varpushaukka kierteli lahden päällä. Nousevat ilmavirtaukset houkuttelivat paikalle kolmen merikotkan parven, joka ensin lensi itäänpäin ja ainakin kaksi palasi takaisin länteen.
Tämän jälkeen matka jatkui kulttuurillisesti lähellä sijaitsevaan Albert Edelfeltin ateljeemuseoon. Muita kävijöitä ei sillä hetkellä ollut, joten saimme oppaalta yksityisesittelyn. Kävimme myös rannassa, jonka maisemissa Edelfelt on saanut vaikutteita moniin töihinsä.
Oppaalta saadun vihjeen perusteella suunnistimme läheiselle Haikonlammelle, jota kutsutaan myös nimellä Trasko di Alberto (Träsk = suolampi). Täällä Edelfelt on maalannut useita teoksiaan, kuten Nuorukainen ja vedenneito ja Heinäkuu.
Käytyämme hautausmaalla oli nälkä jo kova, ja menimme kesäravintola Johansiin, joka sijaitsee Porvoonjoen ranta-aittojen alueella. Ravintola on saanut nimensä kansallisrunoilijasta, joka vähän aikaa asui viereisessä talossa. Ravintolan erityinen nähtävyys on runoilijalle rakennettu ulkohuussi. Syömisen jälkeen teimme vielä pienen kävelyretken vanhan Porvoon kujille, mm. Pirunportaille.
sunnuntai 30.8.2015
+18, heikkoa lännenpuoleista tuulta, puolipilvistä, hyvä näkyvyys; retken jälkeen iltapäivällä voimakkaita ukkoskuuroja
4 tunnin retki Porvoon Emäsalon kärkeen Varlaxuddenin ulkoilualueelle
4 tunnin retki Porvoon Emäsalon kärkeen Varlaxuddenin ulkoilualueelle
Kaunis sää nousevine ilmavirtauksineen suosi petolintujen muuttoa. Runsaslukuisin laji oli varpushaukka, joita muutti itäisiin suuntiin 56 yksilöä. Useita lintuja meni hienosti havaintopaikan läheltä. Muuttosuunta oli syksylle epätavallinen, mutta selityksenä oli ehkä myötätuuli ja lännessä kehittyvät ukkoskuurot. Linnut saattoivat jollain tavalla aistia, että oli parempi lähteä kiertämään Suomenlahtea idän puolelta. Muista petolinnuista havaittiin kaksi nuorta merikotkaa, mehiläishaukkoja, nuolihaukkoja ja kaksi kalasääskeä. Toinen kalasääskistä lensi läheltä ja siitä saatiin onnekkaasti varsin hyvä kuva.