KESÄKUU 2021
TORSTAI 3.6.2021
Neljän tunnin retki Kauhajoelle Kauhanevan kansallispuistoon.
Lämpötila nousi 11 asteesta 22 asteeseen, heikkoa suunnaltaan vaihtelevaa tuulta, puolipilvistä, hyvä näkyvyys.
Vakiintuneeseen retkireittiin kuului Kauhalammin kierros ja linnuston tarkkailu näkötornista. Heti alkumatkasta suolta kuului lupaava kahlaajan ääni. Varsin harvinaiset mustapyrstökuirit olivat jälleen paikalla Kauhalammin pitkosreitin lähellä. Ilmeisesti kyseessä oli pariskunta, koska toisen linnun väritys oli selvästi kirkkaampi. Kuvaan pääsi naaraaksi oletettu himmeämpi yksilö.
Samoilla kohdin lähietäisyydelle tulivat myös suon helpoimmin havaittava kahlaajalaji eli soidinaikana äänekkäästi puliseva pikkukuovi ja kauniinvärinen kapustarinta. Muista kahlaajista havaintoihin kertyivät liro, valkoviklo, isokuovi, töyhtöhyyppä ja suokukko.
Tornista sai hyvän käsityksen lähimpien pikkulampien linnustosta, joka koostui lähinnä kala-, nauru- ja pikkulokeista. Alueella lenteli myös ainakin kolme lapintiiraa, joka näillä leveysasteilla on tavallisemmin merialueen pesijä, mutta sitä näkee paikoittain myös Pohjois-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan sisämaassa. Suolammille tyypillinen harvalukuinen mustakurkku-uikku löytyi pidemmän etsinnän jälkeen ja kaukoputken läpi sai tunnistamiseen kelpaavan kuvan.
Kauempana suomännikössä istui yhdeksän teeren parvi. Kuvan taustalla näkyy avosuota, joka perspektiivin takia näyttää kapealta vyöhykkeeltä, mutta joka on todellisuudessa yli kahden kilometrin levyinen alue. Se on hyvin vetistä aapasuota, joka eroaa selvästi etualan keidas- eli kohosuosta. Suurin osa Kauhanevan suoalueesta on pesimäaikana rauhoitettu kokonaan kulkemiselta eli linnuilla on siellä rauhallista.
LAUANTAI 5.6.2021
Neljän tunnin retki Kokemäelle Puurijärven Kärjenkallion lintutornille.
Lämpötila nousi 12 asteesta 20 asteeseen, heikkoa luoteis- tai pohjoistuulta, puolipilvistä, hyvä näkyvyys.
Kesäkuun alussa lintujärvillä kuulee ja näkee paljon, koska laulukausi on vielä menossa ja toisaalta vesilinnuilla alkaa olla poikueita liikkeellä. Kaulushaikaroita puhalteli ainakin viisi yksilöä ja lisäksi kaksi muuta näkyi lennossa. Naurulokkeja oli lähes 1000, joista useampi sata selvästi pesillä hautomassa. Poikasia ei vielä ollut kuoriutunut.
Puurijärven runsaslukuisin vesilintu oli laulujoutsen noin 60 yksilön voimin, joista poikasia oli 16 yhteensä neljästä perheestä. Suurin osa aikuisista joutsenista oli siis pesimättömiä yksilöitä. Sorsia näkyi suhteellisen vähän, mutta ilmeisesti iso osa oli piilossa kasvillisuuden seassa, eikä poikueita vielä näkynyt runsaammin. Vähälukuisampia lajeja edustivat neljä punasotkaa ja yksi heinätavikoiras.
Puurijärven runsaslukuisin vesilintu oli laulujoutsen noin 60 yksilön voimin, joista poikasia oli 16 yhteensä neljästä perheestä. Suurin osa aikuisista joutsenista oli siis pesimättömiä yksilöitä. Sorsia näkyi suhteellisen vähän, mutta ilmeisesti iso osa oli piilossa kasvillisuuden seassa, eikä poikueita vielä näkynyt runsaammin. Vähälukuisampia lajeja edustivat neljä punasotkaa ja yksi heinätavikoiras.
Telkillä oli jo kolme poikuetta vesillä. Yhden poikueen oli emo vienyt rantaniityn pieneen lammikkoon, jonka rannalle ilmestyi kettu. Se katseli aikansa poikasia, mutta poistui sitten yrittämättä saalistaa niitä.
Petolintuja oli yllättävän vähän. Ruskosuohaukkoja näkyi vain yksi pari ja yksittäinen koiras, joka istui jonkin aikaa sopivan lähellä sukimassa itseään mahdollisesti laulujoutsenen käytöstä poistuneen pesän päällä. Myöhemmin järven ylitti vanha merikotka aiheuttamatta erityistä hämminkiä. Onnekkaasti näkyviin osui matalla ruovikon päällä kohti tuleva pieni jalohaukka, josta ensivaikutelma oli järvelle tavanomainen nuolihaukka. Tarkemmin katsottuna pään väritys ei sopinut ollenkaan nuolihaukalle, vaan paremminkin punajalkahaukkakoiraalle. Onni suosi edelleen haukan lentäessä myötävalossa läheltä tornin ohi, jolloin erityisen hyvin näkyivät lajin nimen mukaisesti voimakkaan ruosteenpunaiset koivet. Lintu jatkoi etelään ja hävisi näkyvistä parissa minuutissa. Valokuvaaminen ei nopeassa tilanteessa ollut mahdollista, mutta harvinaisen lajin määritys tuli muuten selväksi.
Tornin vieressä kasvavan kuusen latvassa kävi tähystelemässä västäräkki, jolla oli varmasti pesä jossain alempana tornin rakenteissa, koska pariskunta kuljetti jatkuvasti ruokaa nokissaan häiriintymättä ihmisen läsnäolosta. Samassa latvassa käväisi myös vihervarpunen, joka vuonna 2021 on ollut jostain syystä kovin vähälukuinen.
KESKIVIIKKO 9.6.2021
Kahden tunnin tutustumiskierros Kauhajoen Katikankanjoniin.
Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon kuuluu erikoinen veden uurtama Katikankanjoniksi kutsuttu rotko, joka eroaa selvästi lähialueen tasaisista mäntykankaista. Kanjonin puusto koostuu lähinnä vanhoista kuusista, jotka saavat kaaduttuaan maatua rauhassa. Rinteet ovat hyvin jyrkkiä ja kohoavat enimmillään parikymmentä metriä joen uomasta. Kanjonissa on merkitty polku, jossa kulkua helpotetaan muutamassa paikassa portailla tai köysillä. Talvikelillä jotkin rinteet olisivat kyllä mahdottomia nousta tavallisella retkivarustuksella. Vaikka Katikankierros on vain kahden kilometrin mittainen, sen kulkeminen vaatii hyvää kuntoa!