TOUKOkuu 2020
Hanhiviikot
Ne tulivat taas kuten toivottiin! Valkoposkihanhien muutto ehti alkaa maaliskuun lopussa ja jo 7.4. päivän muuttosumma Aurinkolahdessa ylitti sadan yksilön määrän. Nämä saattoivat hyvinkin olla arktisia muuttajia, mutta ne jäivät varmasti vielä Suomeen lepäämään ennen matkan jatkumista, koska tuolloin lumiraja kulki Karjalassa. Pieniä määriä muutti läpi huhtikuun ja 28.4. päiväsumma ylitti 1500 rajan Uutelan Nuottaniemessä, jolloin pääreitti kulki vankasti mantereen puolella. Nämä linnut ilmeisesti suunnistivat lyhintä reittiä Etelä-Suomeen 2000-luvulla vakiintuneille levähdyspaikoille.
Toukokuun alussa meno runsastui ja 3000 muuttajan raja ylittyi 4.5. Skatanniemellä. Perjantaina 8.5. Itämerellä puhalsi suotuisa myötätuuli ja Etelä-Ruotsista tuli tietoa aamulla nähdyistä kymmenistä tuhansista valkoposkihanhista. Tämän perusteella saattoi odottaa illaksi ainakin jonkinlaista näytelmää. Tuulikin alkoi kääntyä sopivasti etelästä kaakon puolelle, mikä perinteisesti on tuonut muuttoreitin Helsingin yli.
Havainnointi alkoi Skatanniemellä klo 16 ja suuria parvia alkoi melkein saman tien saapua. Tasainen virta havaintopaikan molemmin puolin jatkui koko kuuden tunnin tarkkailun ajan. Viimeiset parvet löytyivät pimenevältä taivaalta puoli tuntia auringonlaskun jälkeen ja muutto jatkui varmasti pitkälle yöhön. Kokonaismääräksi tuli 35000 yksilöä runsaassa 200 parvessa, ja suurimmassa parvessa oli arviolta 800 lintua. Kauempana meren puolella oli myös kohtalaista vesilintumuuttoa (20000 yksilöä), joka ei aivan tullut määritysetäisyydelle. Todennäköisesti suurin osa oli mustalintuja.
Yllättävää oli se, että tämä jäi kevään suurimmaksi valkoposkimuutoksi Uudellamaalla. Samalla se oli toukokuun ensimmäisten kymmenen päivän uusi muuttoennätys koko Suomessa. Nämäkin hanhet jäivät aluksi pääosin Kaakkois-Suomeen ennen kuin ne lopulta lähtivät toukokuun lopussa arktisille pesimäalueilleen.
Tämän jälkeen oli vielä kolmena päivänä suurempia muuttoja, jolloin yksilömäärät nousivat 10000 pintaan tai jonkin verran yli viimeisen päämuuttopäivän ollessa 23.5. Viimeinen muuttavaksi tulkittava pieni parvi näkyi 27.5. Kevään valkoposkisummaksi kertyi suunnilleen 87000 eli lähelle aikaisempien vuosien määriä.
Toukokuun alussa meno runsastui ja 3000 muuttajan raja ylittyi 4.5. Skatanniemellä. Perjantaina 8.5. Itämerellä puhalsi suotuisa myötätuuli ja Etelä-Ruotsista tuli tietoa aamulla nähdyistä kymmenistä tuhansista valkoposkihanhista. Tämän perusteella saattoi odottaa illaksi ainakin jonkinlaista näytelmää. Tuulikin alkoi kääntyä sopivasti etelästä kaakon puolelle, mikä perinteisesti on tuonut muuttoreitin Helsingin yli.
Havainnointi alkoi Skatanniemellä klo 16 ja suuria parvia alkoi melkein saman tien saapua. Tasainen virta havaintopaikan molemmin puolin jatkui koko kuuden tunnin tarkkailun ajan. Viimeiset parvet löytyivät pimenevältä taivaalta puoli tuntia auringonlaskun jälkeen ja muutto jatkui varmasti pitkälle yöhön. Kokonaismääräksi tuli 35000 yksilöä runsaassa 200 parvessa, ja suurimmassa parvessa oli arviolta 800 lintua. Kauempana meren puolella oli myös kohtalaista vesilintumuuttoa (20000 yksilöä), joka ei aivan tullut määritysetäisyydelle. Todennäköisesti suurin osa oli mustalintuja.
Yllättävää oli se, että tämä jäi kevään suurimmaksi valkoposkimuutoksi Uudellamaalla. Samalla se oli toukokuun ensimmäisten kymmenen päivän uusi muuttoennätys koko Suomessa. Nämäkin hanhet jäivät aluksi pääosin Kaakkois-Suomeen ennen kuin ne lopulta lähtivät toukokuun lopussa arktisille pesimäalueilleen.
Tämän jälkeen oli vielä kolmena päivänä suurempia muuttoja, jolloin yksilömäärät nousivat 10000 pintaan tai jonkin verran yli viimeisen päämuuttopäivän ollessa 23.5. Viimeinen muuttavaksi tulkittava pieni parvi näkyi 27.5. Kevään valkoposkisummaksi kertyi suunnilleen 87000 eli lähelle aikaisempien vuosien määriä.
Arktisten sukulaisten lentäessä ohi paikalliset valkoposket toivat jo poikasiaan näytille.
Sepelhanhien muutto jäi tänä vuonna vähäisemmäksi lännen puoleisten tuulten takia, jolloin pääreitti kulki kaukana ulkomerellä. Lähietäisyydeltä tuli vain muutama sata määritettyä yksilöä 23.-24.5. osin valkoposkiparvissa, ja kuun loppupäivinä yhteensä noin 16000 todennäköistä sepelhanhea. Kaikkiaan arktisia hanhia näkyi kevään aikana noin 110000 yksilöä.