TOUKOkuu 2019
Hanhiviikot
Kevään huippuhetki on arktisten hanhien muutto, joka on monena vuonna tarjonnut ikimuistoisen näytelmän. Esimakuna kotimaisia valkoposkihanhia alkoi näkyä jo 17.3. alkaen. Päivittäiset muuttosummat pysyivät alle sadassa 27.4. asti, jolloin Helsingin Skatanniemellä näkyi hieman yli 400 yksilöä, jotka jo varmaan matkasivat kohti Pohjois-Venäjää, vaikka ne saattoivat vielä pysähtyä Suomen puolelle lepäämään.
Kevään huippuhetki on arktisten hanhien muutto, joka on monena vuonna tarjonnut ikimuistoisen näytelmän. Esimakuna kotimaisia valkoposkihanhia alkoi näkyä jo 17.3. alkaen. Päivittäiset muuttosummat pysyivät alle sadassa 27.4. asti, jolloin Helsingin Skatanniemellä näkyi hieman yli 400 yksilöä, jotka jo varmaan matkasivat kohti Pohjois-Venäjää, vaikka ne saattoivat vielä pysähtyä Suomen puolelle lepäämään.
Vappuaaton iltana Aurinkolahden ylitti kauniissa säässä runsas sata valkoposkea. Toukokuu alkoi räväkästi Skatanniemellä, jossa 10 tunnin aikana valkoposkien kokomääräksi tuli 5345, johon voidaan lisätä kaukana merellä menneet määrittämättömät 1365 hanhea. Tämä on ilmeisesti kaikkien aikojen suurin valkoposkien vappulukema koko Suomessa. Meno jatkui iltaan asti, ja Aurinkolahdessa satunnainen havainnointi tuotti vielä yli 500 yksilöä lisää. Skatanniemellä onnistuttiin myös näkemään harvinainen punakaulahanhi, joka muutti viiden valkoposken kanssa. Siitä oli saatu ennakkotieto muutamaa minuuttia aikaisemmin ja parvi onneksi valitsi reittinsä suotuisasti.
Tämän jälkeen valkoposkihanhia muutti lähes joka päivä, jolloin havainnointi oli mahdollista. Melkein koko ajan vallinnut itäinen virtaus toi muuttolinjan Suomen rannikolle jo lännessä, jolloin hanhista päästiin nauttimaan koko etelärannikon leveydeltä ja laajalla alueella sisämaassa. Jälleen kerran Skatanniemi oli ihanteellinen paikka, jossa etenkin iltamuutot näkyivät erityisen kauniisti parvien lentäessä myötävalossa ja usein aivan vedenpintaa pitkin vastatuulen vuoksi. Sellainenkin tapaus sattui, että parvi eteni kovassa tuulessa uimalla koilliseen.
Vapun muuttosumma oli niin suuri, että se ylittyi vasta 20.5., jolloin päämuutto käynnistyi. Tuolloin Skatanniemen ilta tuotti summaksi 8000 yksilöä. Suotuisan sääennusteen vuoksi samassa paikassa oli syytä käydä myös seuraavan päivän aamuna ja iltana. Aamu toi tullessaan 10000 hanhea ja ilta 12000. Samaan aikaan paikallinen valkoposkiperhe uitti jo viittä untuvikkoa. Keskiviikkona 22.5. meno oli vielä hurjempaa, kun aamun aurinkoisessa säässä muutti näyttävästi 18000 yksilöä runsaassa sadassa parvessa viiden ja puolen tunnin aikana. Iltaseurannan alussa muutto vaikutti jo lähes lopahtaneelta. Kello 21 jälkeen alkoi kuitenkin parvien vyöry molemmin puolin niemeä ja suurimmassa porukassa oli noin 2000 yksilöä. Aurinko laski klo 22, mutta voimakasta muuttoa näkyi klo 23 asti, jonka jälkeen tuli liian hämärää lintujen löytämiseksi. Kevään ensimmäinen sepelhanhiparvikin (500) muutti alkuillasta. Illan valkoposkisumma oli 26000 ja koko päivältä siis 44000.
Seuraavana päivänä (23.5) voimakas itätuuli haittasi muuttoa, mutta illalla silti yli 4000 valkoposkea ja 1400 sepelhanhea puski vastatuuleen. Samanlainen sää jatkui 24.5., jolloin aamulla meni nelisentuhtta hanhea. Illalla muutti "vain" parituhatta valkoposkea, joista suurin osa pysähtyi Skatanniemen edustan luodoille ja vesialueelle lepäämään.
Lauantai 25.5. valkeni ikävän sumuisena eikä rannalle kannattanut lähteä olemattoman näkyvyyden vuoksi. Varhaisaamun kävelyretken aikana sumun seasta kuului runsaassa tunnissa yli 20 parven äänet, mutta vain neljä pienehköä parvea vilahti sumupilven seasta, ja lisäksi alkoi sataa. Siksi oli parempi lähteä kotiin odottamaan parempaa ilmaa. Sieltä näkyi yksi iso parvi (850), jonka jälkeen ei lähes tuntiin tapahtunut mitään sateen jatkumista lukuunottamatta. Pian saderintaman mentyä ohi näkyviin tuli iso parvi. Hetken kuluttua selvisi, että koko ilmatila on täynnä valkoposkihanhia, jotka vyöryivät katkeamattomana virtana Aurinkolahden yli. Suunnilleen 12 minuutin aikana ohi lensi ainakin 11000 hanhea! Samaa hanhimassaa nähtiin ainakin Porvoossa, jonne ne jatkoivat rannikkoa seuraten.
Tämän valtavan ryntäyksen jälkeen valkoposkia tuli enää muutama pieni parvi. Sitten kauemmas etelätaivaalle ilmestyi suurehko parvi, jonka muoto oli sepelhanhille tyypillinen. Yleensä sepelhanhet muuttavat merellä hyvin matalalla, mutta nyt (ainakin havainnoitsijan kannalta) otollisissa sääolosuhteissa ne olivat poikkeuksellisesti nousseet satojen metrien korkeuteen rannikkolinjan lähelle ja siten näkyivät mukavasti kotiparvekkeelle. Sepelhanhia muutti suunnilleen tunnin kuluessa lähes 17000 yksilöä 13 parvessa. Suurimmassa parvessa oli valtaisat ainakin 5000 yksilöä hyvinkin yli kilometrin pituisessa monisäikeisessä rihmamuodostelmassa.
Seuraavana aamuna Skatanniemellä oli hyvin hiljaista. Kolmen tunnin aikana muutti neljä valkoposkihanhea ja 40 määrittämätöntä hanhea. Edellisen päivän vyörytyksen jälkeen tämän saattoi tietysti ennakoida. Tässä vaiheessa takana oli taas joka tapauksessa elämyksellinen arktika. Pelkästään Skatanniemeltä valkoposkihanhien muuttosummaksi tuli huikeat 97000 yksilöä.
SUNNUNTAI 19.5.2019
Lämpötila nousi +11 asteesta +17 asteeseen, tyyntä, puolipilvistä, hyvä näkyvyys.
Kahden ja puolen tunnin retki Kuorsumaanjärven tornille.
Lämpötila nousi +11 asteesta +17 asteeseen, tyyntä, puolipilvistä, hyvä näkyvyys.
Kahden ja puolen tunnin retki Kuorsumaanjärven tornille.
Arktikan lomassa viikonloppukäynnillä maaseudun lintujärvellä tunnelma oli hyvin erilainen verrattuna etelärannikon tllanteeseen. Järven vesilinnut olivat pääosin jo pesimäpuuhissa tai ainakin soidintelemassa. Laulujoutsenilla oli kaksi pesää, mikä lienee suurin tämän kokoiselle alueelle mahtuva määrä ilman reviiririitoja. Tornin lähellä vakiopaikalla oli iso pesäkumpare, jossa ei ehkä vielä ollut munia, vaikka toinen linnuista kävi välillä pesällä istumassa. Lähettyvillä oli ilahduttavasti myös useita hautovia naurulokkeja, jotka ovat viime vuosina olleet kovin vähissä eivätkä pesi täällä säännöllisesti.
Pienemmistä vesilinnuista äänekkäimpiä olivat soidintavat härkälintuparit. Kaikkiaan näkyvillä oli 22 yksilöä, ja vähintään kolmella parilla oli jo haudonta menossa. Silkkiuikkuja oli 15, ja yksi pari yritti pesiä tornin edustalla. Nokikana kävi kuitenkin ryöstämässä ainakin yhden munan uikun vastalauseista huolimatta. Ilmeisesti naurulokkikin olisi halunnut osansa.